Conor Caldwell teki opinnäytetyönsä konttien käytöstä asumistarkoituksessa liiketoiminnan näkökulmasta. Hän sai työstään parhaan arvosanan ja on nykyään mukana hankkeessa asuttavien konttiratkaisujen prototypoinnissa.

What made you interested in visiting Hakkila container village?

Over the previous year, I was interested in developing shipping container houses dedicated to the Finnish market to innovate alternative living. I had written and published my own bachelor’s thesis on the subject. I connected, brainstormed, and shared ideas with fellow students at the university and Tribe Tampere. I was therefore invited with a group of people to come down to Hakklia Container Village in Vantaa, Helsinki.

I was interested in visiting due to my interests and, most importantly, understanding and coordinating how it would work. Due to only knowing a particular capacity of the container housing aspect, I still lacked knowledge of the whole community side. So by being there, I would get to see how everything worked, and I felt, by coming there, that I would learn a lot and be around various people with the same interests and perceptions I have.

What did you learn during the trip?

Initially, I thought people would be living there in their own homes, but it was more dedicated to the artistic nature. Of the 200 containers, roughly 198 have been rented out to private tenants who commit to a long-term contract where they can alter, design, and change the interior to however they wish. Some examples include being a music studio, a getaway escape, a band studio, a place to store their personal belongings, just a place to be away from home, such as a hobby home. The way the whole village of containers is laid out ensures that everyone is close by and can help each other with designing, moving furniture, and even having parties. It was informative on how it all works as an ecological system, and the group I went with contributed to helping out with whatever we could. 

I arrived intending to learn how to make containers a livable solution to society, but that came with many difficulties. I could quickly build a beautiful-looking container village that is livable, but the issue stands more with laws and restrictions. I always figured it was the container structure that was the issue with housing laws and looked at as just raw materials and unsafe. However, it is not typically the container itself that is the problem–it is the fact that you need to identify what a house is and how and where to build that house in Finland. A house for one needs to be within a society’s living laws and close enough to a town or city where utilities can be accessible and provide a legal street address. 

You could buy land and put your container house there, but you cannot legally have it as your primary address; you still need a legal address within a specific vicinity. However, if I were to rent a room somewhere and have that as my primary address while living in my unofficial container house on my land outside the restrictions, that would be fine. For example, I could rent out shipping container homes as a hotel/Airbnb because the staying is not permanent; it is just that the host/owner cannot legally live there as it is a residential business. 

A house in Finland has some pretty strict laws on what a house can be. You cannot just build land and whatever you build on; it is yours, everything still falls under the closest town or city building laws and restrictions, and every city has different ones. Living in a shipping container is not impossible because it is just a raw material like a house’s external skeleton. However, I was told multiple times by the hosts and a container expert that “I am sure you can figure it out,” and there are for sure ways around what is “frowned upon” and what is “illegal.” 

What call to action do you take from the visit?

In terms of a personal view, I feel the eligibility of living in a shipping container home may be challenging to adapt right away, but first acting smaller, build them for more commercial use and rent them out as beautifully crafted getaway homes. Such as a summer cottage type because those are legal to live in as long as you have a natural permanent home and address elsewhere. One of the most important things I learned was attending these types of events with people who share the same interests. Networking and building a community around a particular topic or interest can be rewarding in the long run. 

Beforehand I was a very do-it-myself type because I have my visions and do not mainly adopt other’s ideas as quickly because I have a sense of perfectionism and want things to look a specific way. Nevertheless, the more I grow and evolve, am more open and inviting to new ideas and prospects. I have never been someone who was very knowledgeable/expert in a specific area. However, with the container development, I feel I can contribute a lot more with them once I understand what cannot and can be done and how to go around it. 

I am looking forward to seeing how it all plays out over time. 

Conor Caldwell

BBA International Business / Researcher of Cargotecture

Santeri Tuovila tutkii yrittäjämäisiä yhteisöjä (niitä jotka saavat asioita aikaan) ja gradussaan hän tutkii miten tila vaikuttaa yrittäjyyden kehittymiseen. Santeri on ollut mukana Triben molemmissa yhteisötilan rakennushankkeissa sekä monessa muussa startup ekosysteemiin liittyvässä projektissa.

Miksi lähdin?

Tapasin Jennin ja Iran (Mariiran) alkuvuodesta 2021 kun he ohjasivat talkooväkeä Platform6:n ensimmäisen kerroksen valmistustyössä. Olin itse ollut ohjaamassa vapaaehtoisia Tribe Tampereen yhteisötilan eli Platform6:n viidennen kerroksen talkoissa koko syksyn ja olin kiinnostunut näkemään miten ammattilaiset homman tekivät. Halusin myös maalata ja tehdä muuta pientä työtä, joka palauttaa hyvin ajatustyöstä. Lopulta kävi niin että tutustuin Jenniin ja Iraan hyvin sekä haastattelin heitä graduani varten, joka käsittelee yrittäjämäisiä yhteisötiloja. Kävi ilmi, että mimmit ovat mukana Hakkilassa konttikylässä, jossa yrittäjät ja harrastajat spontaanisti auttavat toisiaan, vaikka missä lähtien kiertotaloudesta aina pienen musiikintuottokeskittymän pyörittämiseen. Tietenkin kaikki pyörii kontteihin rakennettujen ja niiden ympäristöön muodostuneiden tilojen ympärillä. Jenni ja Ira hyväksyivät kutsuni osallistua graduni työpajaan myöhemmin keskitalvella, jossa pääsimme syvemmälle Hakkilan konttikylän dynamiikkaan ja illan päätteeksi lupasimme, että matkaamme Tampereelta kylälle kesällä.

Mitä opin?

Olin oppinut jo ennen lähtöäni paljon. Niistä saa lukea gradustani, kun se on valmis. Itse matkalla opin verkostoitumisen ja tehokkaan oppimisen prosessista. Näin taas kerran kuinka nopeasti vieraat ihmiset tutustuvat toisiinsa, kun tehdään talkootöitä pohjalle ennen ammatillisia keskusteluja. Perinteiset roolit katoavat, kun jokaisella on tasa-arvoisesti pensseli kädessä. Oli myös taas hienoa nähdä hyvin alustettu talkootyö, paljon helpompi verrattuna omaan suoritukseeni Tribe Tampereen tiloja luodessa, kun en nähnyt tarvittavaa vaivaa työnkuvien alustamiseen vaan luulin, että ne voi luoda lennosta. Lounastauolla ennen tutustumiskierrosta ja kyselytuokiota kaikki olivatkin iloisia, keskittyneitä ja ystävystyneitä.

Kaiken konttien ja yhteisöllisyyden rakentamisen ohessa opin Jenniltä paljon vapaaehtoistumisen periaatteista. Hän on SLUSH, Flown, Tuskan ja lukuisien pienempien festivaalien kautta oppinut toimimaan vapaaehtoisten kanssa. Hänen vahva mielipiteensä on, että vapaaehtoistumisen pitää perustua tehdyn työn ja omien arvojen kohtaamiselle. Tämä tarkoittaa, että vapaaehtoistyötä ei tehdä esimerkiksi ”ilmaisten” lippujen saantia varten. Sen sijaan vapaaehtoiset tekevät työtä, mahdollistaakseen jonkin asian. Esimerkiksi Tuskan vapaaehtoiset kokevat edistävänsä sananvapautta, kun luovat puitteet bändeille esiintyä, jotka voivat olla kotimaassaan vainottuja yhteiskuntakriittisen sanomansa vuoksi. Tribe Tampereen alkuaikoina yhteisöllisen kohtaamispaikan luominen oli se, joka motivoi minua uhraamaan satoja vapaaehtoistunteja. Heti kun aloin ajattelemaan miten minun pitäisi hyötyä Tribestä, koko hommasta katosi pohja, jonka sittemmin olen rakentanut uudestaan.

Jenni kertoi saaneensa älynväläyksen Hyvän mielen ministeriöstä, jonka kulttuuriasiantuntijaksi hänet on kutsuttu. Hyvän mielen ministeriö taistelee hyvän fiiliksen puolesta ja pahaa fiilistä vastaan. Yksi pahan fiiliksen neljästä ilmiöstä on ”what’s there for me?”. Hyvän mielen ministeriö on uusi suomalainen säätiötyylinen organisaatio, jonka perustajana toimii pitkäaikainen yrittäjä Mikko-Pekka Hanski.

Mitä matkalta pistetään käytäntöön?

Konttikylät ovat nopeita rakentaa ja purkaa. Siksi ne mahdollistavat erilaisia kokeiluja esimerkiksi liike- ja kulttuuritilojen luomisesta, vaikka kaupungin keskustaan tai muualle. Konttikylät myös mahdollistavat erilaisen yhteisöllisyyden niitä käyttävän yhteisön välille, sillä kontit ovat ulkotilassa jossa ihmiset kohtaavat ja näkevät toistensa toiminnan paljon selvemmin kuin kauppakeskuksissa tai isoissa toimistorakennuksissa. Kontit myös mahdollistavat itseilmaisun, joka myös luo erilaisen ympäristön vuorovaikutukselle ja kokeilevalle kulttuurille.

Toivon, että kontteja pilotoitaisiin erilaisissa yrittäjä- ja kulttuuriyhteisöhankkeissa esimerkiksi Eteläpuistossa, jossa ei ole lupaa rakentaa kiinteitä rakennuksia, mutta jossa konttiyrittäjät ovat tähän mennessä luoneet jo paljon yhteisöllistä toimintaa. Muita soveltuvia alueita löytyy esimerkiksi Hiedanrannasta. Siksi valmistelemme uutta verkostoitumis- ja oppimismatkaa Hakkilaan elokuun 14:sta päivälle. Rohkaistuin kun yrittäjät, tutkijat ja harrastajat innostuivat matkasta. Tämän seuraavan matkan tarkoitus on luoda pohja yhteisölle, jolla on tarpeeksi tietoa ja taitoa edistää konttikylähankkeita lähitulevaisuudessa. Lisää matkasta tällä sivulla.